Ahti Kukkonen: Puhelinkeskuksista

Tapahtui ”Tarinoita Somerolta” -ryhmässä 1.10.2014 (syksy 2014, vetäjä Miia Raivikko)

Olavi Virtanen piti mainion esityksen maailman ensimmäisistä puhelimista Jukolan luokassa. Antonio Meucci sai kunnian puhelimen keksimisestä (toki joku saksalainen oli tehnyt kaaviopiirroksia ja olipa Ranskassakin joku ollut jyvällä asiasta). Jokunen kuva ja video tästä tapahtumasta Someron Kulttuurin sivulla. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Meucci 

Antonio Meucci

 Alexander Graham Bell, Elisha Gray, Guglielmo Marconi, Samuel Morse, Thomas Edison

Pari hyvää YouTubelinkkiä Antonio Meuccin työstä

1. https://www.youtube.com/watch?v=L-SQvjNBP-Y ja

2. https://www.youtube.com/watch?v=EBnQ4sKMnb4

Someron ekasta linjasta Turkuun oli sellainen tieto, että osan matkaa se kulki piikkilanka-aidan avustuksella (ns Wahrenin linja). Myös Palikaisten ja Jokilan puhelimet olivat ensimmäisten joukossa.

Riitta Metzler (os. Mytty) kertoili alkuaikojen kokemuksia keskuksenpidosta Kuhmossa ja Helsingin Stockmannilla. Someron puhelinkioskin rahavalikoimasta kuva Somero-Seuran arkistossa (kuva 5-48.jpg) ja Someron puhelinkeskuksen sijainti (kuva 6-287.jpg)

Someron puhelinkioskin rahavalikoima

http://oulu.ouka.fi/ppm/laukka/tekstit/661.htm

Wikipediassa puhelinkeskus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Puhelinkeskus

Puhelinkeskus: Uuno Laukan kokoelmasta

Puhelinkeskus on järjestelmä, joka muodostaa kytkentöjä puhelinlinjojen välille. Kytkentää soittajan (tilaajan) ja vastaanottajan välillä kutsutaan piiriksi, ja puhelinverkkoa piirikytkentäiseksi. Puhelun ajaksi muodostuva kytkentä muodostaa kiinteän reitin, joka ei muutu puhelun aikana ja jota ei voida käyttää muihin puheluihin. Puhelun päätyttyä yhteys purkautuu, ja reitin osat vapautuvat käytettäväksi toiselle puhelulle.

Puhelinkeskuksia Sylvänässa hoiti keskusta Esteri Kulmala (huom: Jaakko Kulmala ollut mallina Someron kaupungintalon puistossa olevalle raivaajapatsaalle)

Terttilän kaupassa ja. Kimalan kartanossa Iida Konsin 1800-luvun lopulla (mukulat ja piiat hoituvat välillä keskusta

Somerolaisen Airi Kukkosen kotona ollut keskus Hirvelässä (Kiikala).

Airi kertoili keskuksenhoidosta (perustuu 5.10.2014 tapahtuneeseen haastatteluun):

Salossa toimiva puhelinyhtiö hoiti puhelinasiat niin Hirvelän kuin Someronkin suhteen.

Tiedonvälitys jo ennen ns. sosiaalista mediaa oli hyvä. Tiedettiin kuka meni minnekin ja tekemisistä pidettiin huolta. Puhelinkeskusten pitäjät, sentraalisantrat, olivat kylän tietoihmisiä. Tämä siitäkin huolimatta, että puheluja ei tietystikään saanut kuunnella ja varsinkaan urkkia asioita mutta ihmisluonteen tuntien asia hiukan ”lipsui”. Olipa joskus tarpeen, esim Volvo Markkasen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Markkanen) aikansa kuuluisin rikollinen) liikkeitä seurattiin tarkkaan erilaisia ”sosiaalisia medioita” hyväksikäyttäen.

Joskus oli tiukka paikka kertoa tietoja, varsinkin kun kohde oli vieressä – liikkeiden tiedusteluun piti vastata vain niukkoja viitteellisiä tietoja: kyllä, juu, aivan niin… Keskusta ei koskaan jätetty yksin vaan aina joku jäi huoneeseen. Lapsetkin pääsivät hoitamaan keskusta hätätapauksessa. Keskus oli käytössä ainakin vuoteen 1965, jonka jälkeen automaattikeskukset valtasivat alaa – niin Airinkin kotona (Lehtonen) pieni keskusrakennus tehtiin pellonlaidalle.

Keskuksen hoidossa piti olla tarkkana tietysti tulevien puheluiden suhteen, puhelun merkkinä läppä aukesi ja puhelinkeskuksen hoitaja vastasi ”keskus” pyydettyyn osoitteeseen (numero) liitettiin toinen johto, jolloin soittaja ja puhelun vastaaja muodostivat kiinteän linjan. Kullakin talolla oli oma numero, Alipoikojan numeroita oli kaksi ja ne erottuivat toisistaan siten, että toisella oli kaksi soittoa ja toisella yksi. Hirvelän osuuskaupan numero oli 5 ja Oraksen 3, Karttilan yksityiskaupan numero oli 17. Puhelun loputtua linja purettiin, jotta uusi soittaja pääsi linjoille. Hinta oli sidoksissa aikaan ja puhelulipukkeet kerättiin maksatusta varten, Maksatus oli sellainen tilanne, jossa asiakas oli utelias tietämään naapurinkin puheluhinnat ja oliko mahdollisesti hänellä eniten ”asiaa” ja varaa puhua.

Ukkonen oli useinkin ongelma ja silloin laitteisiin ei saanut koskea, ei edes mennä lähelle. Kerran seinä mustui mutta tulipaloa ei kertaakaan syttynyt Hirvelän keskuksessa.

Puhelimia oli harvakseltaan ja keskusta käytettiin hyväksi puhelutarpeen tullessa. Sosiaalisten tarpeiden kanavana puhelin oli mainio apuvälinen, seurattiin vanhuksen vointia ja tiedotettiin tarpeista, nuorison tarkkailukin toimi hyvin – joskus jopa liiankin hyvin ja pahoille teille eksyneet, aikuisetkin, laitettiin ojennukseen yhteisvoimin.

Someron pääkeskus oli nykyisen keilahallin vieressä ja hoitaja Helmi Saren. Kyliltä yhdistettiin ensin tänne ja täältä päästiin ”maailmalle”. Helsingin puhelu odotteluineen saattoi kestää neljäkin tuntia.

Someron puhelinkeskuksen paikka