Lyyli Honkio: Someron saha noin 1940 kahta puolen

Varhaisnuoruudestani muistan, kuinka kesäiset jokirannat vilisi keksimiehiä. Tukit kuljetettiin sahalle uittamalla, uittopomo oli Niemi.

Saha työllisti paljon ruumiillisen työn tekijöitä, myös moni nainen oli sahan työsuhteessa vakituiseen. Parko oli sahan keulahenkilö, ja rakennus on vieläkin pystyssä, jossa hoidettiin sahan kirjanpito sekä palkanmaksut. Rakennus on entisen sahan suuntaan menevän tien oikealla puolla.

Sahauksesta tulevan sahausjätteen kuljetti omakotitaloihin vakituiseen Aarne Virta omalla hevosellaan. Aarne ja Sulo asuivat Lammenahteen päällä.

Tukit vedestä varsinaiseen sahaukseen ohjasi kuljettimeen Sulo Laine, hänen työnsä on kuvattu. Vaimonsa pyysi minua maalaamaan valokuvasta taulun muistoksi miehensä työstä.

Lyyli Honkion maalaus Someron sahan tukkitransportista.

Valokuva samasta kohteesta. Kuva: Somero-Seura. Kuvausvuosi: 1960. Lahjoittaja: Aulis Juvonen.

Ahti Kukkonen: Someron koulut

Tarinoita Somerolta 8. ja 15.10.2014 Aiheena Someron koulut

Nykyiset koulut http://www.somero.fi/koulutus/perusopetus/koulut/

Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Someron_koulut (mukana mm. Someron Lukio, Kiiruun koulu, ja ala-asteet: Joensuu, Kirkonmäki, Pitkäjärvi, Oinasjärvi, Ollila, Terttilä sekä jo lakkautettuja kouluja)

Lyhyesti Someron koululaitoksen vaiheista (lainaus wikipedian sivulta)

Somerolle perustettiin ensimmäinen kansakoulu Kirkonmäelle Someron kirkon viereen vuonna 1882. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 1888 perustettiin Somerniemen ensimmäinen kansakoulu Keltiäisiin. Lisää kansakouluja perustettiin Somerolle vuosina 1892-1952 ja Somerniemelle vuosina 1901-1924. Enimmillään Somerolla oli vuosina 1952-1966 kansakouluja 19 kappaletta ja Somerniemellä kuusi.

Ammatillista opetusta Somerolla ovat edustaneet Långsjön kartanossa Pitkäjärven kylässä vuosina 1896-1919 toiminut karjanhoitokoulu, vuosina 1897-1917 toiminut maanviljelyskoulu ja vuosina 1904-1918 toiminut puutarhakoulu. Koulut perusti Långsjön kartanon omistaja maanviljelysneuvos Waldemar Sagulin ja niiden toiminta lakkasi pian Sagulinin vuonna 1915 tapahtuneen kuoleman jälkeen.

Vuonna 1927 perustettiin Somerolle keskikoulu- ja lukio-opetusta tarjoava Someron yhteiskoulu. Vuonna 1958 perustettiin tämän rinnalle kansakoulun jälkeistä opetusta tarjonnut Someron kansalaiskoulu. 

Ammattikouluopetusta somerolaiset oppilaat ovat hankkineet etenkin Forssan ja Salon ammattikouluista.

Oppilasmäärien vähetessä 1960-luvulla kansakouluja alettiin lakkauttaa Somerniemellä vuodesta 1964 ja Somerolla vuodesta 1966 alkaen yhdistämällä pienempiä kansakoulupiirejä suurempiin. Ensimmäinen lakkautusaalto osui vuosiin 1964-1971, jolloin lopetettiin Somerniemellä 3 kansakoulua ja Somerolla 9 kansakoulua. Toimimaan jäi tämän jälkeen Somerolla 10 kansakoulua ja Somerniemellä 3 kansakoulua.

Vuonna 1968 Someron yhteiskoulu jaettiin Someron-Kiikalan kunnalliseksi keskikouluksi ja Someron lukioksi, joihin kumpaankin tuli oppilaita myös naapurikunnasta Kiikalasta. Peruskoulu-uudistuksen myötä vuonna 1976 Someron-Kiikalan kunnallinen keskikoulu ja Someron kansalaiskoulu yhdistettiin Someron-Kiikalan peruskoulun ylä-asteeksi, jossa aluksi toimivat erikseen keskikoululinja ja kansalaiskoululinja. Samalla kansakoulut muuttuivat 1-6 luokkien opetusta tarjoaviksi peruskoulun ala-asteiksi. Sittemmin Someron Kiikalan peruskoulun yläasteen nimeksi vaihtui aiemman Someron yhteiskoulun ja sittemmin Someron lukion ja Someron-Kiikalan kunnallisen keskikoulun yhteisen koulurakennuksen nimenä jo ennestään ollut Kiiruun koulu. Nimi tuli yhteiskoulun vieressä sijainneesta Kiiruun talosta, jonka pitkäaikainen omistaja oli Someron yhteiskoulun rehtori Joel Vilkki, ja jossa myös oli järjestetty osa yhteiskoulun opetuksesta sen alkuvuosina.

Vuonna 1977 Somerniemen kunta liitettiin Someroon, mutta kouluverkkoon ei tämän johdosta tullut välittömiä muutoksia. Vuosina 1986-1997 lopetettiin Somerniemellä sijainneista kolmesta peruskoulun ala-asteesta kaksi ja muun Someron kymmenestä peruskoulun ala-asteesta kaksi ja Somerolla yhdistettiin kaksi koulua keskenään opetuksen kuitenkin jatkuessa kummassakin koulussa. Tämän jälkeen peruskoulun ala-asteita oli koko Somerolla yhdeksän. Näistä sijaitsi kunnan keskustaajamassa kaksi ja haja-asutusalueella seitsemän, joista yksi entisen Somerniemen alueella.

2000-luvulla oppilasmäärät vähenivät edelleen ja yksi koulu lopetettiin 2010. Riittävästi oppilaita 1-6 luokkien kouluista oli vielä kahdessa Someron keskustaajamankoulussa ja kahdessa haja-asutusalueen koulussa. Vuosina 2012 ja 2013 käynnistettiin Someron kouluverkon 1-6 luokkien opetusta antavien koulujen kouluverkon uudelleenjärjestelyn eri vaihtoehtojen tutkiminen. Syksyllä 2013 tehdyssä ehdotuksessa asiaa pohtinut työryhmä esitti eri vaihtoehtoja harkittuaan, että peruskoulun 5-6 luokkien opetus keskitettäisiin yhteen keskustaajaman kouluun ja peruskoulun 1-4 luokkien opetus kahteen keskustaajaman ja kahteen haja-asutusalueen kouluun vuodesta 2019 alkaen ja kolme haja-asutusalueen koulua lopetettaisiin vuosien 2014-2017 aikana. Vuonna 2014 keskitettiin yhdessä yhdistetyssä koulussa opetus vain toiseen kouluista ja yksi koulu lopetettiin. Tämän jälkeen syksyllä 2014 oli toiminnassa kuusi 1-6 luokkien koulua, joista kaksi oli määrä lopettaa vuoteen 2017 mennessä.

Aineistoa Kiiruun koulun omilta web-sivuilta

·         Kuvia kiiruun koulusta

·         Tapahtumia eri vuosilta 2005-2010 ja

·         vuosilta 2010-2012 .

·         Koulukuvia viime vuosilta 2005-2011

·         Vuodelta 1986 oppilaiden haastattelu (wmv-tiedosto).

·         Atk:n käyttö opiskeluun

·         Kuvataide on aina ollut Kiiruun koulun vahva alue – linkki näytesivulle

·         Koulun sivulla kulttuuri ollut vahvasti esillä .

·         Someron Lukio on kunnostautunut kaikenlaisen ilmaisun tasoilla)

Lisämateriaalia

·         Saarentaan koulu 1930 -1966

·         Hirsjärven koulusta – Ester Ahokainen, lisää Ester Ahokaisesta, Ester Ahokaisen näyttely 16.9.2013

Poimintoja Jukolan tapaamisessa 8.10. tulleista asioista

Eeva Pyykkö kertoi Palikaisten koulusta lisää: Koulu sijaitsi rannassa ja he asuivat järven vastakkaisella puolella. Ruuhella tehtiin matka ja joskus piti kovan aallokon vuoksi luovia (mennä vain myötä ja vastatuuleen)

Härkälän koulussa oli legendaarinen opettaja Anni Hirvelä.  Hän ilmeisesti perusti myös Hirvelän nuorisoseuran. Hänestä on kerrottu Yrjö Niemelän kirjassa ”Elämäni kirjailtu kudos”. Yrjö asuu nyt Kittilässä ja veli asuu Somerolla (Esko Niemelä). Esko on taitava seppä ja asuu Nuppulinnan vieressä.

Koulumatkat olivat aika pitkiä, Eeva Vuoriolla oli 7km, koulutunnit yleensä ajoittuivat 9-15 välille kahdessa vuorossa ajat aamulla ja illalla). Kotona tehtiin erilaisia töitä: Vedenhakua, sisarusten katsominen, kuidenkanto jne. Ruokailu oli yleistä ja koluu tuotiin syksyllä marjoja, perunoita ja viljantähkiä. Juhlat olivat perinteisiä, joulujuhla, päätös jne. Litovaaran vaikuttava ”ristilukki” –laulu oli vaikuttava.

MA oli heikko laulaja a eikä osallistunut kuoron esityksiin ja niinpä Anna-Liisa Parko ihmettelikin miksi MA valitsi laulajan ammatin kun juuri laulussa hän oli heikoin. Olavi on entisöinyt MA:n käyttämän ”tussarin”. Vuoden 1880-luvun kiväärin piippuun oli ladattu rikkaruohomyrkystä saatua räjähdettä ja räjähdyksen isku oli niin voimakas, että koko kivääri meni jään läpi. Kivääri löytyi keväällä ja se on nyt Olavin kunnostanut.

Rauli Somerjoki oli hiljainen, arka ja pelokaskin koululainen. Bussi Somerolle –kapllae syntyyi Arja Torkkomäen (os Korvenojan) isän bussifirman kyydissä Helsingistä Somerolle. Rauli oli luonnon ystävä ja metsä oli hänelle tärkeä elementti. Oma piilopaikka oli metsän hiljaisuudessa (Matti Torkkomäki on kirjassaan kertonut tästä). Heikki Kasari, Tarmo Lempinen ja Rafe Tanskanen olivat sittemmin Raulin soittokavereita. (huom! Parhaillaan menee Vaasassa ja Tampereella Badding-esitys ja ensi vuonna 11.7. on ”Bussi Somerolla” -tapahtuma)

Sisäilman ongelmat kiusaavat Someron yläkoulua ja lukiota (Salon Seudun Sanomat 19.12.2011)

Vuosikausia puheissa kummitellut yläkoulun ja lukion remontti nytkähti kerralla ison harppauksen Somerolla. Ison kouluremontin suunnitelmat tehdään ensi vuonna ja seuraavana vuonna aloitetaan jo työt. Someron päättäjät ovat jo ehtineet linjata senkin, että valtionosuus ei ole kouluremontin edellytys.

Yläkoulussa ja lukiossa odotetaan kiihkeästi parannusta erityisesti koulun sisäilman ongelmiin. Someron yläkoulun rehtori Janne Aaltonen sanoo huonon sisäilman vaikeuttavan jo henkilökunnan saantia, sillä osa virkoja hakeneista opettajista on kieltäytynyt tulemasta kouluun kierrettyään tiloissa. Aaltonen on huolissaan myös siitä, miten huono sisäilma vaikuttaa samassa talossa toimivan Someron lukion suosioon.

Vajaan 500 oppilaan koulu on rakennettu kolmessa osassa -50, -70- ja -90-luvuilla. Aaltonen kertoo saavansa niin opettajilta kuin oppilailta viestejä erilaisesta oireilusta: päänsärystä, väsymyksestä ja hengitystieinfektioista. Koulussa on jatkuvasti kosteusvaurioita ja putkivuotoja.

Koulun saneerauksen on arvioitu maksavan seitsemän miljoonaa euroa.

Ahti Kukkonen: Puhelinkeskuksista

Tapahtui ”Tarinoita Somerolta” -ryhmässä 1.10.2014 (syksy 2014, vetäjä Miia Raivikko)

Olavi Virtanen piti mainion esityksen maailman ensimmäisistä puhelimista Jukolan luokassa. Antonio Meucci sai kunnian puhelimen keksimisestä (toki joku saksalainen oli tehnyt kaaviopiirroksia ja olipa Ranskassakin joku ollut jyvällä asiasta). Jokunen kuva ja video tästä tapahtumasta Someron Kulttuurin sivulla. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Meucci 

Antonio Meucci

 Alexander Graham Bell, Elisha Gray, Guglielmo Marconi, Samuel Morse, Thomas Edison

Pari hyvää YouTubelinkkiä Antonio Meuccin työstä

1. https://www.youtube.com/watch?v=L-SQvjNBP-Y ja

2. https://www.youtube.com/watch?v=EBnQ4sKMnb4

Someron ekasta linjasta Turkuun oli sellainen tieto, että osan matkaa se kulki piikkilanka-aidan avustuksella (ns Wahrenin linja). Myös Palikaisten ja Jokilan puhelimet olivat ensimmäisten joukossa.

Riitta Metzler (os. Mytty) kertoili alkuaikojen kokemuksia keskuksenpidosta Kuhmossa ja Helsingin Stockmannilla. Someron puhelinkioskin rahavalikoimasta kuva Somero-Seuran arkistossa (kuva 5-48.jpg) ja Someron puhelinkeskuksen sijainti (kuva 6-287.jpg)

Someron puhelinkioskin rahavalikoima

http://oulu.ouka.fi/ppm/laukka/tekstit/661.htm

Wikipediassa puhelinkeskus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Puhelinkeskus

Puhelinkeskus: Uuno Laukan kokoelmasta

Puhelinkeskus on järjestelmä, joka muodostaa kytkentöjä puhelinlinjojen välille. Kytkentää soittajan (tilaajan) ja vastaanottajan välillä kutsutaan piiriksi, ja puhelinverkkoa piirikytkentäiseksi. Puhelun ajaksi muodostuva kytkentä muodostaa kiinteän reitin, joka ei muutu puhelun aikana ja jota ei voida käyttää muihin puheluihin. Puhelun päätyttyä yhteys purkautuu, ja reitin osat vapautuvat käytettäväksi toiselle puhelulle.

Puhelinkeskuksia Sylvänässa hoiti keskusta Esteri Kulmala (huom: Jaakko Kulmala ollut mallina Someron kaupungintalon puistossa olevalle raivaajapatsaalle)

Terttilän kaupassa ja. Kimalan kartanossa Iida Konsin 1800-luvun lopulla (mukulat ja piiat hoituvat välillä keskusta

Somerolaisen Airi Kukkosen kotona ollut keskus Hirvelässä (Kiikala).

Airi kertoili keskuksenhoidosta (perustuu 5.10.2014 tapahtuneeseen haastatteluun):

Salossa toimiva puhelinyhtiö hoiti puhelinasiat niin Hirvelän kuin Someronkin suhteen.

Tiedonvälitys jo ennen ns. sosiaalista mediaa oli hyvä. Tiedettiin kuka meni minnekin ja tekemisistä pidettiin huolta. Puhelinkeskusten pitäjät, sentraalisantrat, olivat kylän tietoihmisiä. Tämä siitäkin huolimatta, että puheluja ei tietystikään saanut kuunnella ja varsinkaan urkkia asioita mutta ihmisluonteen tuntien asia hiukan ”lipsui”. Olipa joskus tarpeen, esim Volvo Markkasen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Markkanen) aikansa kuuluisin rikollinen) liikkeitä seurattiin tarkkaan erilaisia ”sosiaalisia medioita” hyväksikäyttäen.

Joskus oli tiukka paikka kertoa tietoja, varsinkin kun kohde oli vieressä – liikkeiden tiedusteluun piti vastata vain niukkoja viitteellisiä tietoja: kyllä, juu, aivan niin… Keskusta ei koskaan jätetty yksin vaan aina joku jäi huoneeseen. Lapsetkin pääsivät hoitamaan keskusta hätätapauksessa. Keskus oli käytössä ainakin vuoteen 1965, jonka jälkeen automaattikeskukset valtasivat alaa – niin Airinkin kotona (Lehtonen) pieni keskusrakennus tehtiin pellonlaidalle.

Keskuksen hoidossa piti olla tarkkana tietysti tulevien puheluiden suhteen, puhelun merkkinä läppä aukesi ja puhelinkeskuksen hoitaja vastasi ”keskus” pyydettyyn osoitteeseen (numero) liitettiin toinen johto, jolloin soittaja ja puhelun vastaaja muodostivat kiinteän linjan. Kullakin talolla oli oma numero, Alipoikojan numeroita oli kaksi ja ne erottuivat toisistaan siten, että toisella oli kaksi soittoa ja toisella yksi. Hirvelän osuuskaupan numero oli 5 ja Oraksen 3, Karttilan yksityiskaupan numero oli 17. Puhelun loputtua linja purettiin, jotta uusi soittaja pääsi linjoille. Hinta oli sidoksissa aikaan ja puhelulipukkeet kerättiin maksatusta varten, Maksatus oli sellainen tilanne, jossa asiakas oli utelias tietämään naapurinkin puheluhinnat ja oliko mahdollisesti hänellä eniten ”asiaa” ja varaa puhua.

Ukkonen oli useinkin ongelma ja silloin laitteisiin ei saanut koskea, ei edes mennä lähelle. Kerran seinä mustui mutta tulipaloa ei kertaakaan syttynyt Hirvelän keskuksessa.

Puhelimia oli harvakseltaan ja keskusta käytettiin hyväksi puhelutarpeen tullessa. Sosiaalisten tarpeiden kanavana puhelin oli mainio apuvälinen, seurattiin vanhuksen vointia ja tiedotettiin tarpeista, nuorison tarkkailukin toimi hyvin – joskus jopa liiankin hyvin ja pahoille teille eksyneet, aikuisetkin, laitettiin ojennukseen yhteisvoimin.

Someron pääkeskus oli nykyisen keilahallin vieressä ja hoitaja Helmi Saren. Kyliltä yhdistettiin ensin tänne ja täältä päästiin ”maailmalle”. Helsingin puhelu odotteluineen saattoi kestää neljäkin tuntia.

Someron puhelinkeskuksen paikka