torstai 16. huhtikuuta 2015

Työväentalot ja seuraintalot

Muisteluita 8.4.2015

Tämänkertainen aihe on viimeinen ja ehkä tapaamme muisteluiden merkeissä syksyllä 2015.
Olen koonnut muisteluihin liittyvia kuvia ja osoitteita: Muisteluita 2015. Mukana ovat myös viime vuoden muistelut.

Seuraintalot ja työväentalot

Ekana tartuimme Sarastuksen taloon:


Sarastus oli Someron Nuorisoseuran talo nykyisen paloaseman kohdalla. Siinä toimi mm. kansanhuolto ja se toimi kunnan virastotalona. Talo purettiin ja tilalle tuli paloasema. Kansalaisopistolla oli näyttely kirjastokeskuksesta ja paloasemasta 1987.

Sylvänän työväentalossa pidettiin näytelmäpiirejä ja tansseja:

Sylvänän talo ja talkooporukkaa

Ojalankulmalla Paltassa oli nuorisotalo (tarkemmin historiiikkia Someron Joulussa).
Someron Joulussa 1999 on laaja juttu työväentaloista ja seuraintaloista - sisältyen kuviin 8.4.2015.
Tarinaporukka seurasi silmä kovana esille tulevia juttuja:


Kohteena oli tämä kuva: Kuva oli niin vaikuttava ja äänekästä keskustelua aiheuttava, että Eeva lähti hakemaan Kalevi Anttilaa, jonka uskottiin ratkaisevan tunnistusongelman. Kalevi hoiti kuvien näytösn elokuvateatterissa 40v ajan, Eemil Niiranen jatkoi tätä hommaa. Muisteltiin mm yleisömenestystä "Kulkurin Valssi" ja "Maa on syntinen laulu", liput olivat 6mk ja lapset 3mk. Tansseja pidettiin ja narikassa oli Jooselan Sulo.


Kuvan saisi varmaankin Oraksen vuoden 1951 vuosikertomuksesta tarkemmin?

No ehdittiin sitä puhumaan jokin sana työväen- ja seuraintaloistakin (Ihalan -Hirsjärven, Kerkolan, Kirkonmäen, Pajulan Valola, Pitkäjärven, Somerniemen, Suojoen, Lehtilän ja Terttilän Toukola).
Googlen hakunoeella löytyy jonkinverran kuvia aiheestamme.
Voitto kertoi Jussi Suhosen tarinan Ollilan työväentalosta:



Jukolan (1989) kohdalla oli aikaisemmin työväentalo. Se oli monitoimitalo, jossa vietettiin tansseja, häitä ja näytettiin elokuvia. Urheihua harrastettiin, mm painin ja nyrkkeilyn muodossa.
Suojeluskuntatalo oli nykyisen SP:n kohdalla (paloi 1940, Päivikki Aaku kirjoitti Someron Joulussa).
L-H Maamiesseuran (1901) rakensi oman talon 1916 - se paloi 1971 ja tilalle saatiin Teeriharju (Esko Kilpisen toimiessa puuhamiehenä).

Kotitarveteollisuus 1.4.2015

Muisteluita 1.4.2015

Tää on niin tätä…

Otsikosta tuli väkisinkin mieleen Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu: ”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa. Meidänpä mainetta mainivat nuo, koskien ärjyt ja surkeat suot…”
Kyse oli vahvasta kotiseudun ominaispiirteestä – ennen oltiin omavaraisia, kaikkea piti tehdä ja kaikkea piti osata. Kyllähän yksi alue oli siitä ihteään, korpikuusen kyyneleen vuodattamisesta: Kuulemma … Talvisillalla sitä myytiin paljon – Rankkulan metsässä (Sariolan) sitä tehtiin paljon tai ainakin tarinan mukaan lehmät pitivät senpäivästä mölinaa ja kellojen kalketta, kun olivat mäskipaikan löytäneet ja makuja maistelleet.
Mutta eihän se ihme ollut, viinapolton taito oli oltava kun talouksissa piti osata keittää. Kieltolaki sitten muutti asiantilan (1919-32). Eeva kertoi hiukan hys-hys-tyyliin tarinasta, joka tapahtui Alkon  lakon aikoihin 80-luvulla. Siinä isäntää vietiin pääkaupunkiseudun ravintolasta pois ja sanoi osoitteekseen Somero. Kuski tunsi paikkakunnan olihan hän edellisenä päivänä hakenut lastin Kerkolasta.
Kari taas kertoi, että taksijonossa tuli tilaa nopsaan kun sanoi olevansa Somerolta – kyse ei kait niinkään ollut viinasta vaan siitä, että somerolaiset olivat kovan tappelijan maineessa ja heitä ei noin vaan sopinut suututtaa…
Kotipoltto lopetettiin 1866 ja poltto tuli luvanvaraiseksi. Someron keskustan kivimakasiinin historia kiinnosti. Sitä käytettiin aikoinaan viinavarastona. Somerolla oli kaksi tehdasta, yksi Kaislarannassa . Tarina viinanpoltosta on Someron Joulussa 2004. Ruis, ohra ja kaura olivat tuotteen raaka-aineita.  No yksi erikoinen juttu sitten kuultiin kanssa: Pajulassa vietettiin sellaiset raittiushäät 1957 (ennenkuulumatonta, mutta aate ei oikein ottanut tuulta siipiinsä). Suomalaisten huono viinapää oli kovasti tunnettu asia – ihan ulkomailla saakkakin. Raittiusliike piti ravintoloita paheen pesinä ja nuorisoa turmelevana (niinhän se on nytkin). Lääkäri saattoi ”tehtailla” pirtureseptejä jopa 300 päivässä. Murhia tapahtui tiuhaan tahtiin ja vaikka karjalassa rehvasteltiin sillä, että ei ne olleet häät eikä mitkään jos ei yhtä vähintään puukotettu niin eipä jääty täällä paljoa jälkeen – kerrottiin Somerniemen juhlista, jossa murhia tuli 6 kpl. No salakuljetusta ja myyntiä tapahtui kylässä kuin kylässä. Esitettiin kieltolakia 1907 ja voimaan se tuli 1924 ja loppui 1932. Tuli ALKO, tanssi kiellettiin ravintoloissa ja 1941 olut tuli leipäkorteille, viinakorttia käytettiin aina 1970-luvulle saakka. Tehtailu loppui 80-luvulla, myymäläauto Somerolle 1968. Yksi erityislupa viinanpolttoon saatiin mm sillä tavoin että seurakunta antoi sen alttaritaulun tekoa vastaan.

Kyllähän sitä muutakin tehtiin kotona

 Joulumakkaran teko (Someron Joulu 2011, Sarvarinne ja Knaapi). Tiilien valmistus oli kovasti tärkeä somerolainen ala – jäi tällä kertaa vähemmälle.  Sen sijaan puhuttiin aiheista: Voikukan juuret kahvinkorvikkeena, sinikukkaisen sikurin juuret sokerin korvikkeena, mehiläisvahan ja kittivahan terveysvaikutukset. Kessu oli mielenkiintoinen kasvi – sitäkin kasvatettiin ennen yleisesti kotitarvekäyttöön. Pellavan kehräys ja kutominen oli kovasti tuttua ja monella oli henkilökohtaisia kokemuksia sen käytöstä. Olkikattokin oli monelle tuttu ja ruokokatosta oli kuultu. Voita ja saippuaakin tehtiin kotona – noihin taitoihin saamme tutustua vuosittain Ol’Hollil –tapahtumassa Mäkilän traktorimuseossa (tänä vuonna 11.7.2015). Yksi aihe, juttu pyykinpesusta, vuodelta 2007 äänikirjan muodossa
Tulkoon tässä samassa kohdassa esille toinenkin  osoite, jossa äänikirjan muodossa kerrotaan elämästä Häntälässä (nauhoituksia vuosilta 1990 ja 1997).