Kotitarveteollisuus 1.4.2015

Muisteluita 1.4.2015

Kuvia tilaisuudesta ja esillä olleesta materiaalista

Tää on niin tätä…

Otsikosta tuli väkisinkin mieleen Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu: ”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa. Meidänpä mainetta mainivat nuo, koskien ärjyt ja surkeat suot…”

Kyse oli vahvasta kotiseudun ominaispiirteestä – ennen oltiin omavaraisia, kaikkea piti tehdä ja kaikkea piti osata. Kyllähän yksi alue oli siitä ihteään, korpikuusen kyyneleen vuodattamisesta: Kuulemma … Talvisillalla sitä myytiin paljon – Rankkulan metsässä (Sariolan) sitä tehtiin paljon tai ainakin tarinan mukaan lehmät pitivät senpäivästä mölinaa ja kellojen kalketta, kun olivat mäskipaikan löytäneet ja makuja maistelleet.
Mutta eihän se ihme ollut, viinapolton taito oli oltava kun talouksissa piti osata keittää. Kieltolaki sitten muutti asiantilan (1919-32). Eeva kertoi hiukan hys-hys-tyyliin tarinasta, joka tapahtui Alkon  lakon aikoihin 80-luvulla. Siinä isäntää vietiin pääkaupunkiseudun ravintolasta pois ja sanoi osoitteekseen Somero. Kuski tunsi paikkakunnan olihan hän edellisenä päivänä hakenut lastin Kerkolasta.
Kari taas kertoi, että taksijonossa tuli tilaa nopsaan kun sanoi olevansa Somerolta – kyse ei kait niinkään ollut viinasta vaan siitä, että somerolaiset olivat kovan tappelijan maineessa ja heitä ei noin vaan sopinut suututtaa…

Kotipoltto lopetettiin 1866 ja poltto tuli luvanvaraiseksi. Someron keskustan kivimakasiinin historia kiinnosti. Sitä käytettiin aikoinaan viinavarastona. Somerolla oli kaksi tehdasta, yksi Kaislarannassa . Tarina viinanpoltosta on Someron Joulussa 2004. Ruis, ohra ja kaura olivat tuotteen raaka-aineita.  No yksi erikoinen juttu sitten kuultiin kanssa: Pajulassa vietettiin sellaiset raittiushäät 1957 (ennenkuulumatonta, mutta aate ei oikein ottanut tuulta siipiinsä). Suomalaisten huono viinapää oli kovasti tunnettu asia – ihan ulkomailla saakkakin. Raittiusliike piti ravintoloita paheen pesinä ja nuorisoa turmelevana (niinhän se on nytkin). Lääkäri saattoi ”tehtailla” pirtureseptejä jopa 300 päivässä. Murhia tapahtui tiuhaan tahtiin ja vaikka karjalassa rehvasteltiin sillä, että ei ne olleet häät eikä mitkään jos ei yhtä vähintään puukotettu niin eipä jääty täällä paljoa jälkeen – kerrottiin Somerniemen juhlista, jossa murhia tuli 6 kpl. No salakuljetusta ja myyntiä tapahtui kylässä kuin kylässä. Esitettiin kieltolakia 1907 ja voimaan se tuli 1924 ja loppui 1932. Tuli ALKO, tanssi kiellettiin ravintoloissa ja 1941 olut tuli leipäkorteille, viinakorttia käytettiin aina 1970-luvulle saakka. Tehtailu loppui 80-luvulla, myymäläauto Somerolle 1968. Yksi erityislupa viinanpolttoon saatiin mm sillä tavoin että seurakunta antoi sen alttaritaulun tekoa vastaan.

Kyllähän sitä muutakin tehtiin kotona

 Joulumakkaran teko (Someron Joulu 2011, Sarvarinne ja Knaapi). Tiilien valmistus oli kovasti tärkeä somerolainen ala – jäi tällä kertaa vähemmälle.  Sen sijaan puhuttiin aiheista: Voikukan juuret kahvinkorvikkeena, sinikukkaisen sikurin juuret sokerin korvikkeena, mehiläisvahan ja kittivahan terveysvaikutukset. Kessu oli mielenkiintoinen kasvi – sitäkin kasvatettiin ennen yleisesti kotitarvekäyttöön. Pellavan kehräys ja kutominen oli kovasti tuttua ja monella oli henkilökohtaisia kokemuksia sen käytöstä. Olkikattokin oli monelle tuttu ja ruokokatosta oli kuultu. Voita ja saippuaakin tehtiin kotona – noihin taitoihin saamme tutustua vuosittain Ol’Hollil –tapahtumassa Mäkilän traktorimuseossa (tänä vuonna 11.7.2015). Yksi aihe, juttu pyykinpesusta, vuodelta 2007 äänikirjan muodossa. 

Tulkoon tässä samassa kohdassa esille toinenkin  osoite, jossa äänikirjan muodossa kerrotaan elämästä Häntälässä (nauhoituksia vuosilta 1990 ja 1997).