"Tää on niitä tarinoita"

Tarinoita Somerolta -kurssin ensimmäisellä tapaamiskerralla päästiin heti itse asiaan eli tarinoiden makuun. Somero-Opiston taideluokkaan Jukolaan saapui kauniina syyskuisena aamuna kuusi innokasta osallistujaa, joilla kaikilla on somerolaisina pitkät perinteet – monet paikkakunnalla koko ikänsä viettäneinä. Aluksi kävimme läpi kurssisuunnitelmaa ja tutustuimme toisiimme. Kun kysyin kurssilaistemme suhteesta kotipaikkakuntaansa, hengähti eräs kurssilaisistamme ihastuneesti: ”Somerolla on hyvä elää ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmaksi Somero vain muuttuu.”

Somero-Opiston, Someron Kulttuuri ry:n ja muiden yhteistyökumppaneiden kurssilla on tarkoitus kerätä muistitietoa somerolaisille tärkeistä paikoista. Muistojen herättelemiseksi katsoimme otteen Ylen Elävästä arkistosta Lii-Filmi Oy:n ohjelmasta Pitäjä muinaisteiden risteyksessä (1958).

10-minuuttisesta ohjelmasta löytyi tuttuja paikkoja alusta loppuun: ”Kaikki ne, koko filmihän se oli tuttuu”, kuten yksi kurssilaisista tokaisi. Bongasipa joku tuttujen paikkojen joukosta oman kotitalonsakin – Someron vanhimman kerrostalon, joka ohjelman kuvaushetkellä oli aivan uusi. Yhden puutteen kurssilaiset kuitenkin huomasivat: ”Siellä Unto Monost ei ollu, eikä Badding Somerjokee”. Muita tunnistettavia asioita kuitenkin löytyi: ”Ei mutta Nummisen Maurin kotitalo oli. Ja tais olla Mauri ittekki ja Pirjo. He oli ihan pikkasia sillon.”

Kuva: Somero-Seura. Rautelan ylikoski 1917. Lahjoittaja Tyyne Suutela.

Yli 50 vuotta vanha filmi johdatti ajatukset monien mieluisten paikkojen kautta Rautelanjärven Kertunsaloon. Kuten niin monessa muussakin Someron kolkassa, on myös tässä saaressa sijainnut tanssilava: "Kertunsalos olen määkin aikoinaan tanssinu ekaa kertaa [...] neljäkymmentkuus ja nelkymmentseittämän [...]." Somerolaisten tanssi-innostus ei jäänyt epäselväksi, kun kurssilaiset alkoivat luetella paikkoja, joissa on aikojen saatossa käyty pistämässä jalalla koreasti. Ei siis ollut yllätys, kun päädyimme ottamaan tanssipaikat seuraavan tapaamisen teemaksi. 

Muiksi kurssin aihepiireiksi nousivat ensimmäisen keskustelun pohjalta mm. myllyt, koulut, kirkonmäki, puhelinkeskukset, sahat ja muut vastaavat työpaikat, Hovimäki, uintipaikat sekä sairaala persoonallisine työntekijöineen. Eikä lista tähän lopu, vaan uusia aihepiirejä nousee varmasti sitä mukaa, kun tapaamiskerrat uhkaavasti ehtyvät. 

Perinteen tutkijat ovat tyypillisesti kiinnostuneita myös paikkoihin liittyvästä nimistöstä. Niinpä minäkin olin korvat höröllä, kun kertoja vihjaisi Kertunsalosta puhuttaessa: ”Tiedän mä, minkä tähden se [nimi] oli.” Ja sainhan minä selityksen, kun sitä pyysin:

Tuomolan talost meni, se oli kasvattilikka […] hommannu ittes lihavaks ja sit se meni sinne [Kertunsaloon] synnyttämään ja tuli myrsky ja se putos sinne vettee ku se tuli sielt veneen kans pois ja sit ympäristö poimis vauvan ja Kertun sielt veten pohjast.

Jotta emme ottaisi Kertun dramaattista kohtaloa liian vakavasti, saimme toiselta kertojalta muistutuksen: ”Tää on nyt sitten, tää on niitä tarinoita.”

Lisää elämänmakuisia tarinoita kerätään Somero-Opistossa Jukolan alakerran taideluokassa 
keskiviikkoisin 17.9.-3.12. klo 9.30.-11.45. 

Poikkeukset: 15.10. kokoonnumme Kiiruun tilalla, 29.10. ei kokoontumista.

Lämpimästi tervetuloa mukaan muistelemaan!

Jokaisen muistot ovat tärkeitä ja tallentamisen arvoisia.

Lue lisää Tarinoita Somerolta -kurssista torstain 11.9. Forssan lehdestä.