Kurssiohjelma, syksy 2015

Keskiviikkoisin klo 9.30-11.00 Jukolan alakerran taideluokassa (Jukolantie 3)

9.9. Aloitus, ohjelman suunnittelu
16.9. Jaatila, Ruunala, Pappila, Rautela, Pusula
23.9. Lahti, Pyöli, Sillanpää, Pitkäjärvi, Isoniitty, Viluksela
30.9. Jurvala, Kärilä, Ryhtä
14.10. Syyslomaviikko, ei opetusta
21.10. Kimala, Saarentaka, Härkälä
28.10. Harju, Lammi, Joensuu
4.11. Talvisilta, Häntälä, Kerkola, Syvänoja
11.11. Terttilä, Lautela, Hirsjärvi, Kivisoja, Ihamäki
18.11. Somerniemen kylät
25.11. Kultela, Pajula
2.12. Paltta, Ollila, Sylvänä

Someron pikkupappila ja Jaatilanjoen silta vuonna 1910. Kieseissä ruustinna Karanen ja kuskina Fredrik Kataja. Kuva: Somero-Seura. Lahjoittaja: Knut Söderström.

Työväentalot ja seuraintalot

Muisteluita 8.4.2015

Tämänkertainen aihe on viimeinen ja ehkä tapaamme muisteluiden merkeissä syksyllä 2015.
Olen koonnut muisteluihin liittyvia kuvia ja osoitteita: Muisteluita 2015. Mukana ovat myös viime vuoden muistelut.

Seuraintalot ja työväentalot

Ekana tartuimme Sarastuksen taloon:

Sarastus oli Someron Nuorisoseuran talo nykyisen paloaseman kohdalla. Siinä toimi mm. kansanhuolto ja se toimi kunnan virastotalona. Talo purettiin ja tilalle tuli paloasema. Kansalaisopistolla oli näyttely kirjastokeskuksesta ja paloasemasta 1987.

Sylvänän työväentalossa pidettiin näytelmäpiirejä ja tansseja:

Sylvänän talo ja talkooporukkaa

Ojalankulmalla Paltassa oli nuorisotalo (tarkemmin historiiikkia Someron Joulussa).
Someron Joulussa 1999 on laaja juttu työväentaloista ja seuraintaloista - sisältyen kuviin 8.4.2015.
Tarinaporukka seurasi silmä kovana esille tulevia juttuja:

Kohteena oli tämä kuva: Kuva oli niin vaikuttava ja äänekästä keskustelua aiheuttava, että Eeva lähti hakemaan Kalevi Anttilaa, jonka uskottiin ratkaisevan tunnistusongelman. Kalevi hoiti kuvien näytösn elokuvateatterissa 40v ajan, Eemil Niiranen jatkoi tätä hommaa. Muisteltiin mm yleisömenestystä "Kulkurin Valssi" ja "Maa on syntinen laulu", liput olivat 6mk ja lapset 3mk. Tansseja pidettiin ja narikassa oli Jooselan Sulo.

Kuvan saisi varmaankin Oraksen vuoden 1951 vuosikertomuksesta tarkemmin?

No ehdittiin sitä puhumaan jokin sana työväen- ja seuraintaloistakin (Ihalan -Hirsjärven, Kerkolan, Kirkonmäen, Pajulan Valola, Pitkäjärven, Somerniemen, Suojoen, Lehtilän ja Terttilän Toukola).
Googlen hakunoeella löytyy jonkinverran kuvia aiheestamme.
Voitto kertoi Jussi Suhosen tarinan Ollilan työväentalosta:

Jukolan (1989) kohdalla oli aikaisemmin työväentalo. Se oli monitoimitalo, jossa vietettiin tansseja, häitä ja näytettiin elokuvia. Urheihua harrastettiin, mm painin ja nyrkkeilyn muodossa.
Suojeluskuntatalo oli nykyisen SP:n kohdalla (paloi 1940, Päivikki Aaku kirjoitti Someron Joulussa).
L-H Maamiesseuran (1901) rakensi oman talon 1916 - se paloi 1971 ja tilalle saatiin Teeriharju (Esko Kilpisen toimiessa puuhamiehenä).

Kotitarveteollisuus 1.4.2015

Muisteluita 1.4.2015

Kuvia tilaisuudesta ja esillä olleesta materiaalista

Tää on niin tätä…

Otsikosta tuli väkisinkin mieleen Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu: ”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa. Meidänpä mainetta mainivat nuo, koskien ärjyt ja surkeat suot…”

Kyse oli vahvasta kotiseudun ominaispiirteestä – ennen oltiin omavaraisia, kaikkea piti tehdä ja kaikkea piti osata. Kyllähän yksi alue oli siitä ihteään, korpikuusen kyyneleen vuodattamisesta: Kuulemma … Talvisillalla sitä myytiin paljon – Rankkulan metsässä (Sariolan) sitä tehtiin paljon tai ainakin tarinan mukaan lehmät pitivät senpäivästä mölinaa ja kellojen kalketta, kun olivat mäskipaikan löytäneet ja makuja maistelleet.
Mutta eihän se ihme ollut, viinapolton taito oli oltava kun talouksissa piti osata keittää. Kieltolaki sitten muutti asiantilan (1919-32). Eeva kertoi hiukan hys-hys-tyyliin tarinasta, joka tapahtui Alkon  lakon aikoihin 80-luvulla. Siinä isäntää vietiin pääkaupunkiseudun ravintolasta pois ja sanoi osoitteekseen Somero. Kuski tunsi paikkakunnan olihan hän edellisenä päivänä hakenut lastin Kerkolasta.
Kari taas kertoi, että taksijonossa tuli tilaa nopsaan kun sanoi olevansa Somerolta – kyse ei kait niinkään ollut viinasta vaan siitä, että somerolaiset olivat kovan tappelijan maineessa ja heitä ei noin vaan sopinut suututtaa…

Kotipoltto lopetettiin 1866 ja poltto tuli luvanvaraiseksi. Someron keskustan kivimakasiinin historia kiinnosti. Sitä käytettiin aikoinaan viinavarastona. Somerolla oli kaksi tehdasta, yksi Kaislarannassa . Tarina viinanpoltosta on Someron Joulussa 2004. Ruis, ohra ja kaura olivat tuotteen raaka-aineita.  No yksi erikoinen juttu sitten kuultiin kanssa: Pajulassa vietettiin sellaiset raittiushäät 1957 (ennenkuulumatonta, mutta aate ei oikein ottanut tuulta siipiinsä). Suomalaisten huono viinapää oli kovasti tunnettu asia – ihan ulkomailla saakkakin. Raittiusliike piti ravintoloita paheen pesinä ja nuorisoa turmelevana (niinhän se on nytkin). Lääkäri saattoi ”tehtailla” pirtureseptejä jopa 300 päivässä. Murhia tapahtui tiuhaan tahtiin ja vaikka karjalassa rehvasteltiin sillä, että ei ne olleet häät eikä mitkään jos ei yhtä vähintään puukotettu niin eipä jääty täällä paljoa jälkeen – kerrottiin Somerniemen juhlista, jossa murhia tuli 6 kpl. No salakuljetusta ja myyntiä tapahtui kylässä kuin kylässä. Esitettiin kieltolakia 1907 ja voimaan se tuli 1924 ja loppui 1932. Tuli ALKO, tanssi kiellettiin ravintoloissa ja 1941 olut tuli leipäkorteille, viinakorttia käytettiin aina 1970-luvulle saakka. Tehtailu loppui 80-luvulla, myymäläauto Somerolle 1968. Yksi erityislupa viinanpolttoon saatiin mm sillä tavoin että seurakunta antoi sen alttaritaulun tekoa vastaan.

Kyllähän sitä muutakin tehtiin kotona

 Joulumakkaran teko (Someron Joulu 2011, Sarvarinne ja Knaapi). Tiilien valmistus oli kovasti tärkeä somerolainen ala – jäi tällä kertaa vähemmälle.  Sen sijaan puhuttiin aiheista: Voikukan juuret kahvinkorvikkeena, sinikukkaisen sikurin juuret sokerin korvikkeena, mehiläisvahan ja kittivahan terveysvaikutukset. Kessu oli mielenkiintoinen kasvi – sitäkin kasvatettiin ennen yleisesti kotitarvekäyttöön. Pellavan kehräys ja kutominen oli kovasti tuttua ja monella oli henkilökohtaisia kokemuksia sen käytöstä. Olkikattokin oli monelle tuttu ja ruokokatosta oli kuultu. Voita ja saippuaakin tehtiin kotona – noihin taitoihin saamme tutustua vuosittain Ol’Hollil –tapahtumassa Mäkilän traktorimuseossa (tänä vuonna 11.7.2015). Yksi aihe, juttu pyykinpesusta, vuodelta 2007 äänikirjan muodossa. 

Tulkoon tässä samassa kohdassa esille toinenkin  osoite, jossa äänikirjan muodossa kerrotaan elämästä Häntälässä (nauhoituksia vuosilta 1990 ja 1997).

Kahvilat ja Ravintolat

Kahvilat ja ravintolat -aihe oli vuorossa 25.3.2015 ja jälleen kerran Jukolan alakertaan oli koontunut lähes 20 muistelijaa. Kuvia ja videoita tilaisuudesta.

Ravintolaäivä

Aluksi jokunen sana kansainvälisestä ravintolapäivästä:
Ravintolapäivä on Suomesta toukokuussa 2011 alkanut ruokakarnevaali. Ravintolapäivänä kuka tahansa voi perustaa päiväksi ravintolan, kahvilan tai baarin haluamaansa paikkaan.
Somerolla Rantatuvan HappyDays-tapahtuma sovitettiin tälle paikalle 2013. Samoin

Ravintolapäivä otettiin Somerolla vastaan innolla - hyvät ilmat ovat parina vuonna avittaneet tapahtumaa. Vielä jokunen kuva vuoden 2014 HappyDaysta.
Tämä vuosi on Somerolla Nostalgia-aiheinen ja päivä tullee olemaan ikimuistoinen - näin ennakoin.

Niin... Puhuttiin välillä Someron brändeistä ja mieleeni tuli Michael Eklöfin tilaisuus Somerolla, Kiiruun koulussa, oppilaille kymmenisen vuotta sitten. Kyse oli Someron kaikkein parhaasta brändistä, asiasta, josta Somero tunnetaan parhaiten maailmalla: Se on Jussin Baari, ainakin Eklöfin mielestä. Eklöf oli hetken aikaa legeendaarisen Häntälän meijerin omistaja - nyttemmin meijeri on korjattu osittain ja upea tuntuu olevan, kuten Häntälän notkotkin

Jussin Baari

Jussi Vilenius ja Kauko Nyström perustivat Jussin Baarin. Jussin Baari on legendaarinen ravintola Somerolla. Se on tunnelmallinen perheyritys, aloittanut jo 1961. Kiinteistön toisen pään varasi Olavi Virtanen. Perheyritystä hoitivat vuosikymmeniä Antti ja Arja Vaselius. Nyt yritys on siirtymässä tyttären hoitoon.  (Lämmin osanottomme Antin poisnukkumisen 26.3.2015 johdosta - keskusteluryhmälle tapahtuma oli vielä tulevaisuutta 25.3. tilaisuudessa)

Somerhovi

Somerhovista oli paljonkin juttua: Aki Grönholm perusti 50-luvulla (tuli Loimaalta). Nimi on muutettu Someron Seurahuoneeksi ja merkittävä tapahtuma oli Seurahuoneen palo 16.3.1990.

Muisteltiin Kari Somerjokea  (28. helmikuuta 1946 – 19. kesäkuuta 1989), joka oli laulaja 

Rauli Badding Somerjoen veli. Hänen tyttärensä on muusikko Katri Somerjoki. Nuorena Kari Somerjoki oli mukana Somerolla toimineessa The Five Yes -yhtyessä, joka nykyään muistetaan Rauli Somerjoen ensimmäisenä yhtyeenä. Kari Somerjoki kuoli 1989 Somerolla Ravintola Somerhovissa sattuneessa tapahtumassa.

Somerhovin tapahtumia muisteltiin - oli monenmoista keikkaa ja väkeä riitti. Mainittiin legendaarinen tarjoilija, Kerttu Rutanen, joka liikkui kevein askelin kuin "liihoitteli" tarjoilijantyössään.

Hämeenportti/Satumaa

Hotelli-ravintola Satumaa oli Hellin Laineen omistama. Hellin Laine oli Unto Monosen yhtyeen ensimmäinen naissolisti vv. 1956 -57. Hellin tapasi Unto Monosen orkesterin muut alkuperäisjäsenet Satumaassa muutamia vuosia sitten - muistot kuljettivat. Yhdessä ei oltu soitettu yli 40 vuoteen, mutta nyt soitettiin ja millä riemulla ... Vaikka Hellinin laulu-ura katkesi kerran hieman erikoisella tavalla, jäihän kuitenkin Somero ja Satumaa. 

Hotelli-ravintola Satumaa oli Someron keskustassa toimiva perinteinen kansanravintola. Se oli tunnettu hyvästä ruoasta, ja ystävällisestä palvelusta.

Nyt täydellisesti uusittu Hotelli-Ravintola Hämeenportti jatkaa toimintaa Jaska Sévonin johdolla.

Hämeenportin (välillä Satumaa) portsareita ovat toimineet mm. legendaariset Veikko Holttinen ja Reino Koivuniemi

Oraksen ravintola

Oraksen ravintola sai joitakin kommentteja ja Oras erityiesti: Oras oli lähes kaikilla aloilla toimiva myymälä. Se vaikutti somerolaiseen elämään hyvn voimakkaasti pitkän ajan. Oraksella oli sivumyymälöitä 12 (joku muisteli, että jopa 15). MA:n perhe asui Oraksen yläkerrassa, kerrostalot tehtiin 1968. Myymäläautot tulivat 1957 - seuraus oli, että mm. Pajulan liike lopetti ja yleensä sivupisteet hiipuivat yksi toisen jälkeen)

Roppilan Krouvi

Roppilan Krouvi on ilman muuta yksi Someron legendaarista ravintoloita. Nyt myynnissä oleva toimiva ravintola (Hyvät paikoitustilat, asiakaspaikkoja terassin kanssa 128 henkilölle. Baarin, kabinetin liikeala noin 205 m², yläkerrassa kaksi asuinhuoneistoa, 4h+k+s+ph ja 2h+k, yhteensä n. 175,0 m². Kellarikerroksessa vanha leipomo, sauna, pesuhuuone ja takkahuone sekä varastotilaa.)

Roppilan Krouvissa nautit oluen vanhan ajan hengessä kolpakosta jukeboxin tahdissa. 

Krouvissa viihdytät itseäsi myös vanhalla kunnon flipperillä sekä Ray:n pelikoneilla.

Muuta

Hongisto baarin (Sampo-kahvila) muistivat monetkin ryhmän jäsenet. 

Mononen kävi useasti baskereineen Linjabaarissa.

Someron parhaat pullat olivat Erppolan konditoriossa. Nyt paha on ohittaa Cafe Rosen korvapuusteja, ainakin, jos on kuuleminen Somero-Seuran "arkistoryhmän" mielipidettä: Pelottavan hyviä (tai sairaan hyviä, kun Anu-Miisa ei ekaa tunnistetta oikein ymmärtänyt...)

Someron Linja – 4.2.2015

Someron Joulussa 1986 Eino Laihon juttu

Someron Linja perustettiin jo vuonna 1928. Autoja oli peräti 71kpl. Somerolla toimi kolme liikennöijää: yhdysliikenne, Kolmilinja ja Someronlinja. Somerolla oma paja ja korjaamo. Vuonna 1992 Someron Linja siirtyi Pohjolan Liikenteelle.

Linja-auton myötä elämä muuttui paljon – elämänpiiri laajeni ja työssäkäynti helpottui (Televisokin löysi tiensä talouksiin 1957. Olavi kertoi tarinan, jossa linja-autokuski toimitti apteekkituotteita kyläläisille (mm. kamferitipoja). Liika kiire ei aikatauluja alkuaikoina vaivannut, Eeva Vuorinen kertoi kuinka hän ehti käydä mummon haudalla auton odotellessa.

Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Someron_Linja Aikatauluja vuosilta 1964-1974

SoSen vanha kuva-arkisto

Kuva 6-110jpg (1171)

Somero, Joensuu, vasemmassa reunassa näkyvä pääty kuuluu Someron Linja Oy:n rakennukseen, joka valmistui 1956. Lipputangon takana on Peltomäen liiketalo. Verner Peltomäki sai valmiiksi ensimmäisen vaiheen ja avasi kenkäkaupan v. 1929. Oikealla näkyy viimeisenä v.1936 valmistunut entinen Someron sahan konttorirakennus ja sen vasemmalla puolen Marttojen talo, jossa sijaitsee A. Virtasen omistama Someron Radio. Kirjakaupan vasemmalla puolen näkyy T:mi Kuisman päätyä. Tämä on entinen Nordlundin talo, joka vanhemmassa kuvassa on jäänyt puiden varjoon. Tie sai asfaltin ja jalkakäytävät 1961. Kuvaaja Otto Aukio 1970

Kuva 8-1-18.jpg (1552)

Somero, Jaatila. Someron Linjan autorivistö 1950-luvulla. Valokuva Otto Aukio, lahjoittaja Lahja Aukio, kuvausvuosi 1950.

8-1-41.jpg (1578)
Somero, Someron linja Oy:n "onnibussi" 1950-luvulla. Lahja Aukio

6-219.jpg (1171)

Vas. Hongiston kahvila ja leipomo sitten Osuusliike Oras. Oik. Perttelin pyöräliikkeen raput ja Oraksen kahvilaruokalan kulma. Lahja Aukio, 1950.

8-1-6.jpg (1584)

Turku, Puutori. Ensimmäinen Turkuun liikennöinyt auto, edessä kuljettaja Rikhard Lahti. Kyllikki Kujanpää, kuvausvuosi 1927

Joitakin muistiinpanoja ja jokunen kuva

Yksi Someron ensimmäisistä autoista oli Kustaa Korvanojan ja Paul Järnströmin 1907-17. 1920 tulivat ensimmäiset kuorma-autot. Muutamia nimiä vilahti keskustelussa: Nikula, Lampo, Helsingius, Lahinen, Nurmi. Maavirta. August suutelalla ensimmäinen taxi 1927, Ryhdän T-mallinen Ford

Tarinaa käsityöläisistä

Tarinoita käsityöläisistä 28.1.2015

Liikkeitä Somerolla: Aili Palmasen kutomo, Someron Rukki, Sovike ja useat vaatturinliikkeet. Erityisen paljon muistikuvia toi Helmi Erkinaron vaateliike (naftaliinin tuoksu). Koskisen kukkakauppa ja hautaustoimisto muistettiin hyvinkin – aihe poukkoili välillä pastori Tasangon autoon (kantti x kantti). Kauppias Pauli Kilpelä tunnistettiin. Jokunen kuva kurssilta 28.1.2015.

Peltiseppiä ja tinureita

Somerolla oli muutama kiertelevä tinuri.  Merivirran Iivari, Kalle Relander osasivat myös viinapannun tekemisen taidon. Eevalla oli erikoinen muistovärssy, joka oli omistettu tinurille:

”Paljon tinasit,

paljon pilasit.

Viimein kolvis kylmeni”

Peltiseppiä oli mm Orvo Siviranta, jonka Jallu-poika sai opin  mm. peltiuunin tekemiseen. Kiertäviä peltiseppiä oli Ollilassa Leppälän Kustaa. Tinattavaa oli paljon, sillä kahvissa oleva suola oli tinan ”surma”. Tinauksessa käytettiin hyväksi lyijyn ominaisuuksia ja kaiketi on hyvä, että tinaus pikkuhiljaa hiipui vaikka mustalaiset olivat pitkään mestareita sillä alalla. Kadmiun, tina ja asbesti olivat ilmeisen vaarallisia terveydelle.

Nuohous on ollut yksi varma ammatti. Halpaakin se on ollut – ainakin ennen: Kellosepillä oli selkeät ”reviirit” ja kilpailu oli kovaa – vain parhaat pärjäsivät

Räätäleitä, suutareita, ompelijoita, kirjansitojia ym.

Lyyli Honkion äiti oli ompelija, joka isänsä kanssa kierteli Someroa. Saarentaasta oli kotoisin harjakauppias Järvinen, joka käytti materiaalina hevosen häntäjouhia. Pienikokoinen luutakauppias (nainen) muistettiin mutta eipä sitten muuta hänestä. Kempen suku oli tunnettu rukintekijä (jalassa poikkiraita oli heidän tunnuksensa. Voitton isä oli satulaseppä – sianharjan jouhet toimivat neuloina. yksi suutari muistui erityisesti mielen: Matti Pukkila.

Konekutojia olivat mm. Elvi Sandberg ja Aartomaan Tapanin äiti. Tuohitöitä teki Voitton serkku Eino Laine. Tuohta kiskottiin hieskoivusta tietyltä korkeudelta ja tiettynä aikana Juhannuksen paikkeilla (mahla juoksi ensin ja sitten tuohi irtosi). Hieskoivussa oli vähän pahkuroita. Museolla on useassa rakennuksessa tuohesta tehty malkakatto.

Käsityötaitoja pitää yllä someron Marttayhdistys. Maila Nikkanen tehnyt Muolaan kansallispuvun. Vällyjen kutojista puhuttiin ja niiden huollosta erityisesti – miten se hoitui talvella pakkasessa lumihangessa.

Suutarit tarvitsivat hyvää valoa ja sen anto mm. karbidilamppu ja öljylamppu. Eräänlainen lasinen pullo toimi suurennuslasina: Salminen ja Marila olivat Pärnämäen suutareita. Härkäläsa oli taitava suutari, Yrjö Mantere. Keskustassa vaattureita oli useitakin. Uuno Aaltonen, Laukkanen, Saurelma – esillä oli Voitton tuomat Kuusisen mallikankaat. Liisa Laine teki housuja, Antti Salama oli Hirsjärveltä. Valtaharjulla oli runsas valikoima kankaita. Leena Romusta kirjoitettu juttukin (Tanja Rasila).

Ajat muuttuivat, kaupoista sai erilaisia tuotteita ja näin käsityöt vähenivät. Näinä päivin’ käsityötaito on jälleen nousemassa arvoonsa. Erityisesti asia nähdään kansalaisopiston monilla kursseilla.

kuva 2-268.jpg LAHJOITTAJA: Lahja Aukio - KUVAUSVUOSI: 1947  KUVANAIHE: Joensuu 1947, keskustaa kuvattuna katolta (1338)
TIETOJA: Vasemmalla peltiseppä K Relander, Norberg, Elli Seppänen (Uusi Vaatetusliike) oikealla Someron Sahan työläisasunto, E.N. Mäenpään kauppa, vasemmalla näkyy Ilanderin katto. Kuvakilpaan 1984 Lahja Aukio, teksti Kyllikki Kujanpää ja Tapio Horila, kuva Otto Aukio 

kuva 8-2-48.jpg LAHJOITTAJA: Aune Pohjanvuori - KUVAUSVUOSI: 1925 KUVANAIHE: Peltiseppä Kalle Relander ja poika Yrjö verstaassaan TIETOJA: Nykyisen Vanhantien ja Antintien kulmassa. Somero, Joensuu MEMO: 325:8, työkuva, teollisuus (1625) 

Tiilitehtaita:: Kauralan, Ällin ja Kankareen tiilitehdas

Betoni- ja savitiiliä. kaivon renkaita ja tien rumpuja. Ensio Männisto oli kuuluisa savenvalaja. Hänen opissaan oli useita somerolaisia (Reino Roos ja Keijo Tammi). Kultelan Savi on edelleenkin maankuulua ja erilasia savikursseja siellä pidetään tuon tuostakin. Savenvalajan sormien piti olla herkät ja taipuisat.

Åvikin lasitehdas yksi tunnetuimpia alueen lasiliikkeitä.

Seppiä ja kivimiehiä Somerolla oli paljon: Isot kivat olivat hankalia nostaa ja vinssiä tarvittiin apuvälineenä. Suuret navetat kuluttivat runsaasti kiveä ja osmasta takaa sitä saatiin. Omat konstit oli saada kivi lohkeamaan mutta ammattilaiselta homma hoitui: Käsipelillä reikiä sopiviin saumoihin ja pikkuhiljaa kiilojen kanssa lyötiin vähitellen. Ritinä tiesi hyvää ja painetta pikkuhiljaa lisäämällä kivi lohkesi. Kustaa Aura oli Kankaan kiviveistämöllä töissä. Joskus apuna lohkaisussa käytettiin jäätä ja ruutiakin (oli kuitenkin kallista).

Muurareita koulutettiin runsaasti aina 60-luvulle saakka ja uudisrakentamisen hiipuessa tapahtui käänne uudenlaiseen työympäristöön – muurarit siirtyivät rakennusmiehiksi. Palkkojakin muisteltiin: Ompelijan tavanomainen palkka oli 1,80mk (SomerTexissä ollut Inka muisteli). Karin mukaan rakennusmiehillä palkat olivat 3mk:n luokkaa. 

Someron miesvoimistelijat olivat monitaitoista väkeä:

kuva  2-1-7.jpg LAHJOITTAJA: - KUVAUSVUOSI: 1912
KUVANAIHE: Someron miesvoimistelijat
TIETOJA: Seisomassa vas. Matti Laiho, Maatyömies, Puuseppä Artturi Korte, Autoilija Kustaa Korvenoja, Limonaaditehtailija Mikko Mikkola, Konstaapeli Felix Tammi, Maanviljelijä Aleksi Hairo, Leipuri Leino. Istumassa vas. ?, maanviljelijä Einari Alhoranta, lääninneuvos Einari Elomaa, Räätäli Janhonen, Puuseppä Verner Salomaa. Tunnistaja Ahti Korte Hirsjärveltä 16.5.1978 (Someron-lehdessä). MEMO: 36-1, Vapaa-ajan rientoja (2301)

Sandberg teki nappeja ja henkareita, muovinen maitokannu kuului myös valikoimaan. Henkarien teko todettiin maailman yksitoikkoisemmaksi työksi.

Arkkuja tehtiin monenkin valmistajan voimin: Keuruun puuseppä, Asukko-Mattila ja Laukontaus. Raimo Paajanen kertoi puusepän harrastukista ja miten hän ”Kävin vaan tekemään”. Raimon viimeisin aikaansaannos on virsikannel (riihen hirsistä tuli hyvä kannel, samoin lattialankuista.Mentula oli yksi tunnettuja soittimen tekijöitä

Kuva: 10-55.jpg Torppamuseon pihapiirin pajasta LAHJOITTAJA: Otto Aukio - KUVAUSVUOSI: 1962  KUVANAIHE: Pajan peräseinä
TIETOJA: Ahjon alaosa on luonnonkivistä, kuten useimmissa näkemissämme vanhoissa pajoissa. Seinästä seinään ulottuva poikkihirsi, joka on samalla ahjon otsahirtenä, on alunperin kuulunut rakenteeseen. Koska paja on ollut matalahko, olisi ahjon yläosa ollut vaikea muurata kestäväksi ilman poikkihirren kannatusta. Ahjon sivuseiniin tehtyjä lokeroita seppä käyttää pienehköjen työkalujen säilyttämiseen. Ahjon pohjalla oikealla puolella hiekkaa. "Kun keitettiin raurampäätä yhteen, täyty roiskiit hianoo santaa". Lattialla vesiastia karkaisua varten ja hiiliastia. Ahjosta vasemmalle nahkaiset palkeet, jotka tulivat pajan mukana Uudestatalosta. 

Kuva 15-184.jpg LAHJOITTAJA: Tapio Horila - KUVAUSVUOSI: 1980
KUVANAIHE: Käsityönäyttely
TIETOJA: Vanhojen käsitöiden näyttelyn Somero-Seura järjesti elokuussa 1980. Museon tilat eivät siihen riittänee, joten se oli sijoitettava entisenkansalaiskouluntiloihin ns. Atriumkouluun. Näyttely oli tähänastisista laajin, sillä siihen kertyi n. 900 työtä, jotka täyttivät koulun aulan ja kolme luokkahuonetta. Tekstiilinäyttelyssä inventoitiin samalla Somerolla säilynyttä naisten käsityöperinnettä. Tämä tapahtui siten, että Tapio Tuomela värivalokuvasi parhaat työt, joko ryhmänä tai yksitellen. Somero-Seuran kuva-arkistoa varten. Kuvauksen mukana merkittiin filmin numerojärjestyksessä muistiin tiedot työntekijöistä, iästä, ammatista, ym, mikäli niitä saatiin selville ja ne liitettiin arkistoitaessa kuviin. Sihteerinä oik. Eija Alitalo, Tuula Kämi, Outi Talonen(pitkät hiukset), taustalla rivikeinutuolinmattoja, valokuva ja teksti: Tapio Horila 9.8.1980
MEMO: 248:1, näyttely (2839) 

Kotitarvepuu

Kotitarvepuut piti kuivattaa perusteellisesti ennen käyttöä. Pienin aika oli 5v. Puu kaadettiin laskevan kuun aikana. Istutus oli taasen uuden kuun aikana takasi varman kasvun. Sauna vihdat tehtiin tarkkana ajankohtana, Juhannuksen molemmin puolin tehtiin saunavihdat ja laitettiin pimeään paikkaan (Akselin morsian ja vihta eivät salli päivänvaloa –oli kansanviisaus).

Lista käsityöläisistä Somerolla (Voitto Ollonqvist)

 Vaartio/Virtama, Pärnämäki

Kujala/Lindegren, Ihamäki

Merinen Kustaa, Talvisilta

Hurmerinta, Hirsjärvi

Merivirta Iivari, peltiseppä (Lasse sama pojan)

Peltiseppiä: Koskinen, Riikonen, Pyykkö/Siviranta, Relander Yrjö

 Räätäleitä:

Aaltonen UUno, Jaatila

Toivonen Arvo, Lammi

Laukkarinen, Joensuu

Saarelma, Kultela

Sundberg Juho, Eino, Häntälä

Valtaharju, somero

Siniketo, Saarentaka Härkälä

Salama Antti, Hirsjärvi (Kivisoja)

Yli-Lukumies Nikolai, Kultela

Olander, Paltta

Alen, Ihamäki

 Puuseppiä:

Salomaa Verneri, Lammi/Härkätie

Sinisalo A.E, Kirkonmäki

Suominen/metsänoja, Häntälä

Lamminperä Niku Savikko/Mattila, Härkälä

Suksimestarit: Lehtinen, Hovilankulma ja Virtanen, Ihamäki Seppälä

Lintula Aug, Pajula

Leppälä Viljo, Ollila

Korvenoja Jussi, Terttilä (suksimerstari teki myös voiteet)

Luukko Kustaa, Kultela

Kempe, Åvik (rukkivarvari)

Salama Niilo, Ihamäki/Joensuu

Laukontaus erkki, Joensuu

Tuominen Ilmari, talvisilta

 Ompelijoita:

Vainio/Niemelä Kyllikki, Häntälä Joensuu

Salama/Virtanen Hilja, Kivisoja

Puotsaari Lempi, Härkälä

Lintula Ida, Pajula

Yli-Lukumies Jenny, Kultela

Lemberg Katri, Joensuu

Laine Liisa, Lammi

Ruokatarinoita

Tarinoita ruuasta 21.1.2015

Mihin tämä tietoyhteiskunta on menossa?

Te nykyajan äidit uhraudutte mielenkiintoisen työnne vuoksi – tuijotatte päivät pitkät PC:n kuvaruutua, teette uskomattoman tärkeitä päätöksiä, suunnittelette, otatte yhteyksiä ulkomaille, puhutte kieliä… Te olette yrityksellenne korvaamaton. Ei, ei ja vielä kerran ei … Ette ole mitään vaan pullan tuoksu tekee kodin. Kun menen kylään, nuuhkaisen sisään astuessani vaistomaisesti huoneilmaa pari kertaa: ”Viihtyisässä kodissa on aina pullan tuoksu!”
Uskokaapa tai älkää, siinä on lyhyesti sanottuna koko asian ydin. Kyllä se toimii tässäkin uraihmisen tietoyhteiskunnassa. Ja ei sitten rusinoita pullaa ja eikun leipomaan…

Perinneruokia

Perinneruuat ovat meille kaikille jotakuinkin tuttuja: Karjalaisten karjalanpaisti, kaurakiisseli ja tietysti karjalanpiirakat. Kiikalassa oli kaljavelli.

Someron pöksöpuuro (hernesoppaan lisättiin ruisjauhoja ja imellettiin uunissa (nimi on varmaan enne…). Piapo ja talkkuna olivat maitopitäjän tuttuja ruokia. Joppi, kurri, oli piapon pitkän piimän raaka-aine (no kyllä joppia käytettiin mm. tanssihameiden tärkkäykseen ja pelikorttien liukastamiseenkin).
Lyäppi(juusto) tehtiin juoksuttimella. Se on eri kuin uunijuusto eli vasikantöyssy. Joppi lämmitettiin, juoksutin lisättiin. Sitten sekoitettiin ja juusto painui pohjaan (kutsuttiin myös pässiksi, joka syötiin. Joppi oli separaattorin jäljiltä jäänyttä maitoa.
Hentta (=imelletty perunalaatikko): Muusi, maito, voi, suola sekoitettiin ruisjauhoihin. Lisättiin kananmuna ja kypsennettiin pari tuntia.
Uuniruispuuro, ohrauunipuuro, perunapuuro (tantattiin välillä ja ”potki” takaisin.
Vehnäjauhoista saatiin liisteriä ja ainakin Puupääfilmissä se maistui pätkälle ämpärikaupalla. Sianpääsyltty oli monen tarkan vakioruoka ainakin jouluna.
Klimppitaikinasta saatiin klimppipuuroa

Juhlaruuat

Mämmi

sile (vasikan)

rosolli

perunamakkara: Jäänteet pakkaseen, jauhetaan perunan kanssa, sarven kanssa suoleen – tai myllyyn tutti -
valmista syötäväksi tai pakkaseen (pienet suolet)

ryynimakkara: suuriin suoliin

Yleistä

Vahvat alueelliset erot ruuissa, ruuanvalmistusmenetelmissä ja makutottumuksissa ovat aikojen saatossa tasoittuneet. Kiitos siitä lankeaa muun muassa koululaitokselle, sodan jälkeiselle kotitalousneuvonnalle sekä nykyiselle ketjurakenteiselle kaupalle ja ruuan näkymiselle mediassa. Suomessa on pääasiassa läntinen ja itäinen ruokaperinne. Tämän karkean kahtiajaon lisäksi yhä vielä löytyy alueellisia, maakunnallisia ja paikallisia erikoisuuksia. Nämä näkyvät erityisesti leivissä, sesonkeina ja juhlissa.

Leipää, kalaa ja omenaa

Kala, etenkin silakka, on kuulunut varsinaissuomalaiseen ruokavalioon kautta aikojen. Silakka suolattuna, paistettuna, hiillostettuna ja perunoiden päällä keitettynä oli jokapäiväistä särvintä. Ahventa, siikaa ja haukea oli usein kalasopassa.

Syksyisin ja keväisin tuvan katto leivottiin täyteen happamia reikäleipiä vartaisiin kuivumaan. Samasta taikinasta tehtiin silakka- ja omenaleipiä. Juhlapyhiksi leivottiin varilimppua eli Varsinais-Suomen maakuntaleipää. Varsinkin sotien jälkeen ihmiset joutuivat muuttamaan juuriltaan työn perässä. Niinpä maakunnan leipurit valmistavat esimerkiksi ruisleipää ilman kuminaa ja kuminan kanssa.

Siirtoväki opetti sienten käytön. Karjalanpiirakoille ja karjalanpaistille voisi antaa nimet Suomenpiirakat ja Suomenpaisti, niin yleisessä suosiossa ne ovat niin Varsinais-Suomessa kuin muuallakin Suomessa.

Kananmunia, maitoa ja viljaa unohtamatta

Suurelta osin elintarviketuotanto perustuu edelleen lihan, maidon, kananmunien, viljan ja kasvisten tuotantoon. Juomaksi kotikaljaa, tai parasta kaivovettä.